Muraho!

Matka on alkanut! Saavuimme Ruandaan kolmisen tuntia myohassa ja aurinkokin oli jo ehtinyt laskea mailleen, mutta ystavamme Vincent oli meita lentokentalla vastassa. Vincent on huyelainen 5. vuosikurssin laaketieteen opiskelija ja yhteyshenkilomme projektissa.  Paasimme matatun (= pikkubussi) kyydissa Kigalin toiselle laidalle hotelliin, jonka Vincent oli meille varannut. Aamulla ihmettelimme Kigalin maisemia ja meininkeja seka tutustuimme saksalaiseen Dariukseen, joka myos tuli vapaaehtoiseksi RVCP projektiin. Matkasimme yhdessa tayteen ahdatun matatun kyydissa 135km Kigalista etelaan, Huyen kaupunkiin. Huye on Ruandan toiseksi suurin kaupunki (77 000 asukasta) ja maan koulutuksellinen seka kulttuurinen kehto.

Saa taalla on aurinkoinen, lamminta n. 25-32 astetta. Liikenne on yllattavan rauhallista, paljon on toki kaikenlaisia moposuhareita, mutta verrattuna esim. Kairon tai Nairobin liikenteeseen niin taalla meno on kuin hidastetussa filmissa. Muutenkin ruandalainen kulttuuri on aika lunkia. Asiat tapahtuvat ajallaan, jos tapahtuvat. Ihmiset norkoilevat ja lampsivat pitkin teiden varsia ja nayttaa niin kuin kenellakaan ei olisi mitaan tahdellista tehtavaa. Mutta vaki on perin ystavallista ja kaikki hymyilevat koko hammaskalustollaan emmeka viela ole kohdanneet mitaan vaarankaltaistakaan. Eli nta kibazo! (= hakuna matata = no problem)

Tassa on meidan asumuksemme taalla. Lamminta vetta tulee hanasta ja vesi-wc:kin loytyy! Luksusta siis :)

Tassa paikallismaisemaa matkalla Huye National Museumiin, jossa vierailtiin tanaan.

Kuvassa Lasse, Vincent ja Darius tutustumassa paikalliseen laakikseen.

Pieni takaisku oli, etta meidan suomalaisilla kannykoilla ei ole kuuluvuutta taalla. Eli alkaahan ottako nokkiinne jos ei vastailla teidan viesteihin. Jos jottain VIP kamaa tulee, niin viestia voi laittaa numeroon, joka ilmoitetaan myohemmin koska ei nyt juuri muisteta meidan paikallisen prepaid-liittyman numeroa :)

Kohta mennään!

11 viikkoa Kauhavaa takana ja 9kk maailmaa edessäpäin. Kesä meni nopeasti ja mukavasti. Kauhavalla oli sitten hyvä elää ja olla. Terveisiä työkavereille ja tattista vaan! Ehdittiin käydä myös kenraaliharjoitusmatkalla Espanjassa heinäkuussa. Sieltä myös oheinen kuva (San Sebastianin jeesuskukkulalta). Nyt on espanjankieli hiottu ja enää ruandan pikaiset kieliopinnot puuttuvat. Voi olla, että viittomakielestä tulee meidän virallinen kieli ainakin ensimmäisen viiden viikon ajaksi, jotka vietämme Ruandassa.

Ruandasta matka jatkunee syyskuun lopulla maateitse Ugandan kautta Keniaan ja Tansaniaan. Sieltä suuntaamme Malawiin ja Sambiaan ja marraskuussa lennämme Johannesburgista Perthiin, Australiaan. Tässä siis matkamme ensimmäinen kolmen kuukauden osio. Seuraavat 3kk reissaamme Australiassa ja Uudessa-Seelannissa ja viimeinen 3kk osio sijoittuu Etelä-Amerikan maisemiin. Ja matkan lopussa häämöttää, ah, ihana Panama!

Nyt on viikko aikaa tyhjentää apteekkien antibioottihyllyt ja pankkien käteiskassat sekä tietysti sulloa rinkka täyteen salmiakkia. Paluulennot kotimaahan puuttuvat vielä ja lisäksi pari suhteellisen oleellista asiaa kuten matkavakuutukset ja viisumit. Mutta eiköhän nuo järjesty, ajallaan. Majaillaan tässä viimeiset päivät Riihimäellä Lassen porukoilla ja käydään kääntymässä Tampereella, jossa toivon mukaan ehditään moikata kaikkia kavereita.

Riippuen Ruandan tietoteknisestä kehittyneisyydestä, seuraavat blogimerkinnät ilmestyvät viikon tai ehkäpä vasta kuukausien kuluttua... Mothers, do not fear!