African style!

Puolisentoista viikkoa on kulunut ja olemme jo päässeet työn touhuun RVCP:n parissa. RVCP (Rwanda Village Concept Project) on paikallisten lääkis/yliopisto-opiskelijoiden vetämä järjestö, joka on perustettu vuonna 2000. Pääosin toiminta sijoittuu opiskelun vuoksi viikonloppuihin. Käynnissä on kuusi erilaista projektia, joiden aiheina on mm. HIV:n ehkäisy, malaria, hygienia ja sanitaatio sekä naisten aseman parantaminen. Viime viikonloppuna kävimme lähialueen koulussa kertomassa HIV:sta ja kondomien käytöstä. Olimme myös mukana brittiläisten vapaaehtoisten järjestämässä naisten asemaa käsittelevässä työpajassa.

Brittiopiskelija sekä tulkki powerpointin ääressä "gender impowerment" työpajassa.

Paperilla kaikki vaikuttaa hyvältä, mutta tosiasiassa toiminta RVCP:ssä on jokseenkin leväperäistä ja epämääräistä. Projekti tuntuu toimivan lähinnä brittiläisten vapaaehtoisten voimin ja heidän rahoituksellaan. Paikalliset jäsenet ovat toki hyvin ystävällisiä, mutta he eivät ole innokkaita kantamaan vastuuta tai kehittämään projekteja. Joidenkin jäsenten osallisuus koko järjestössä vaikuttaa aika kyseenalaiselta. Projektilla ei ole budjettia eikä oikeastaan toimintasuunnitelmaakaan. Kaikki sujuu siis afrikkalaisella tyylillä miten sattuu. Toiminnalla ei myöskään tunnu olevan mitään jatkuvuutta. Järjestön johtaja vaihtuu vuosittain ja moni asia riippuu siitä, kuinka motivoitunut johtaja on. Tämän hetkisestä tilanteesta jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä. Olemme kuitenkin siinä ymmärryksessä, että homma on joskus toiminut paremminkin.

Edellä mainituista seikoista johtuen olemme aika itseohjautuvasti alkaneet työstää HIV:iin ja malariaan liittyvää koulutusta. Koulutus on tosiaan paikallaan, sillä sairauksiin liittyy täällä edelleen paljon myyttejä ja jopa lääkisopiskelijoilla on täysin väärää tietoa HIV:stä. Eräskin opiskelija ihmetteli voiko valkoihoinen ihminen tosiaan saada HIV:n. Suunnitelmamme seuraavien kolmen viikon aikana on käydä kouluttamassa Huyen alueen terveysasemien hoitajia HIV:stä, malariasta, tubista ja yleisestä hygieniasta. Täällä terveysasemilla ei työskentele lainkaan lääkäreitä ja hoitajillakin on usein vain high school-koulutus. Lisäksi työstämme uutta englannin- ja kinyaruandankielistä opetusmateriaalia projektille ja korjaamme virheitä vanhoista materiaaleista. Täällä on meidän lisäksi kolmas suomalainen lääkisopiskelija Antti, joka jää tänne pidemmäksi aikaa ja toivottavasti jatkaa menestyksellä meidän yhdessä visioimaamme työtä.

Asiantuntijat hoitajien konsulttina Sovun terveysasemalla. Kuvassa kaikkein vasemmalla potilas.

Vapaaehtoistyön ohessa olemme ehtineet myös kiertää Ruandaa. Alla kuva Nyungwen kansallispuistosta, jossa vierailimme eilen. 60 kilometrin bussimatka sinne kesti 3 tuntia... Nyungwe on täynnä vuoristoista sademetsää, ja sen kasvillisuus ja eläimistö mantereen monipuolisimmasta päästä. Me satuimme tosin näkemään vain muutaman apinan ja joitakin lintuja. Hieno muutaman kilometrin vaellus ja päiväretki silti.

Nyungwen vehreää maisemaa.

Kävimme männäviikolla myös lähiseudulla sijaitsevassa  kansanmurhan muistomerkillä/museossa Gikongorossa. Vuonna -94 paikalla teurastettiin yhdessä päivässä yli 50 000 ruandalaista. Vavisuttavinta Gikongorossa oli kymmenien tuhansien vainajien joukkohaudoista ylöskaivetut balsamoidut ruumiit, joita oli kasoittain esillä muistuttamassa 17 vuoden takaisista epäinhimillisyyksistä.

Lukuisia muistomerkkejä ja hautausmaita lukuunottamatta vuoden -94 kansanmurha ei juuri näy päälle päin. Kansa vaikuttaa historiaansa nähden hämmästyttävän yhteinäiseltä. 90-luvun jälkeen monia asioita on tehty oikein ja kehitys etenee täällä tasaisesti. Kyllä täällä kelpaa köllötellä auringossa vielä pari viikkoa ennen kuin muu Afrikka kutsuu!