Leijonaa mä metsästän

Viime päivät olemme nauttineet Sambian kuumuudesta. Lämpötila nousee päivittäin 40 asteen tuntumaan. Kuiva kausi on viimeisimmillään ja jokainen eliö ihmisestä apinanleipäpuuhun odottaa malttamattomana sateiden alkua. Sambiassa ensimmäinen ohjelmanumeromme oli viiden päivän ”all inclusive” -safari South Luangwan kansallispuistossa.

Safarilla saimme henkilökohtaista palvelua, sillä ryhmässämme oli vain kaksi henkeä meidän lisäksemme. Ensimmäisenä päivänä ohjelmassa oli kävelysafari, jonka varrella näimme ulostekasojen ja tassunjälkien lisäksi lähietäisyydeltä elefantteja, virtahepoja, puhveleita, krokotiilejä, antilooppeja, erinäisiä hyönteisiä ja lintuja sekä kirahvin ja hyeenan. Nukuimme yön puskaleirissä teltoissa virtahepojen ulinan säestämänä.

Jatkossa liikunta sai jäädä sikseen, sillä vietimme seuraavat päivät autonpenkillä villieläimiä ihaillen. Kävelysafari oli kokemuksena upea ja aidosti luonnonläheinen kun taas auton kyydissä pääsimme näkemään suuremman määrän eläimiä ja useita lähes kosketusetäisyydeltä. Teimme sekä päivä- että yöajeluja ja eräänä päivänä kokonaisen 14h ajon. Kuivana kautena eläinten bongaus on helppoa, koska ruoho on lyhyttä ja eläimet hakeutuvat joen uomaan juomaan. Puisto yllätti eläinten runsaudella ja näimme oikeastaan kaiken mitä nähdä vain voi. Kohokohtina bongasimme parittelevan leijonapariskunnan, saalistavan leijonan, kolme leopardia (sic!), sekä lukuisia apinoita, villisikoja, seeproja, kirahveja ja elefantteja (yksi lähti jopa ajamaan meitä takaa, mutta onneksi kuskilla oli rallitaidot hanskassa). Lisäksi näimme muutaman puiston harvinaisuuksista, kuten hunajamäyrän, piikkisian (tiesittekö että se on jyrsijä) ja pienenpienen antiloopin, jonka nimi on jo huuhtoutunut muistista. Ainut puuttumaan jäänyt ”iso” eläin oli sarvikuono, jotka metsästettiin puistosta 80-luvulla, eikä niitä siksi enää näy.

Safaripoppoo, taustalla menopelimme.

Pulahdus campsiten altaaseen oli paikallaan päivän kuumimpina tunteina. Taka-alalla norsuja etsimässä vettä.

Leijonat ovat savannin kunkkuja:)

Jonas ja Sampo: tällainen on leopardi!

Hippoja oli puistossa sadoittain.

Upeita eläimiä eikös? Kasvillisuudeltaankin South Luangwa oli kuivuudesta huolimatta kaunis ja maisemaltaan vaihteleva puisto eikä sitä ei suotta pidetä yhtenä Afrikan parhaista puistoista. Safari oli tähänastisen matkamme ehdottomia huippukohtia!

Malawi my love (23.10.2011)

Taakse jäi Malawi ja mandazit (=herkullinen munkkileivos á 5snt/kpl). Suurimman osan ajasta vietimme Nkhata Bayssa Malawi-järven rannalla vaikkakin tunnelma oli aivan kuin merellä. Niin suuria olivat aallot ja vastaranta kaukana näkymättömissä. Alkuperäinen suunnitelmamme oli ottaa lautta Likoma Islandille Mosambikin edustalle, jota monet ovat matkakohteena kehuneet, mutta koska lautta kulkee vain kerran viikossa suuntaansa, menivät suunnitelmat uusiksi. Ajan sai kuitenkin helposti kulumaan Nkhata Bayssakin uiskennellen, lueskellen, naatiskellen ja rantapelejä pelaillen. Ja hyvin syöden. Mandazi nam nam.

Malawi ei eroa paljoakaan Itä-Afrikan maista, joskin tunnelma on vielä astetta iloisempi kuin muualla. Lämpöasteita on jotakuinkin yhtä paljon:) Hintataso on samaa luokkaa; 2-hengen hotelliyö 15e, malawilainen lounas 2-4e, limppari 30snt, olut 1e. Eräs merkittävä ero on, että täällä näkyy selvästi Etelä-Afrikan vaikutus, minkä huomaa katukuvassa, kauppojen hyllyillä, hotellien omistajissa ym. Pääkaupunki Lilongwessa sen sijaan oli vahva entisen siirtomaakaupungin tuntu. Tosin vietimme siellä vain yhden yön.

Bussimatka Lilongween oli kovan työn takana ja ehkäpä tämän astisista matkoista eniten hermoja riepova. Vaikka lähdimme matkaan aamun sarastaessa ja matkaa oli vain 350km, eivät päivän valoisat tunnit riittäneet matkan taittamiseen. Pääsimme lopulta kuitenkin turvallisesti perille ja aamulla jatkoimme matkaa Sambiaan. Malawista jäi hyvät muistot, huippupaikka!

Näkymä bungalowimme parvekkeelta.

Jalkapalloa paikallisia vastaan, Suomi 3 - Malawi 0.

Fish eagle syöksymässä.

Meren tyrskyistä järven rantamille

Zanzibarilta palasimme manner-Tansaniaan keinuttavan lauttakyydin saattelemana, merenkäyntiä nimittäin riitti. Perillä Dar Es Salaamissa säntäsimme välittömästi juna-asemalle ja onnistuimme hankkimaan liput seuraavan päivän junaan välille Dar-Mbeya. Junassa on erikseen hytit nais-ja miesmatkustajille, joten jouduimme ostamaan koko 4-hengen hytin meitä kahta varten jotta pääsimme samaan kabiiniin. Se olikin lopulta hyvä ratkaisu, sillä tuossa ykkösluokan hytissä olisi tullut äkkiä ahtaat oltavat neljän hengen kera eikä hintakaan lopulta muodostunut päätähuimaavaksi, 30e/hlö. Matka kesti suunnitellut 24h ja se vei meidät läpi savannien ja savannikylien. Toinen meistä oli koko valoisan ajan ikkunassa ”eläinpäivystäjänä”, mutta vuohia ja lehmiä lukuunottamatta mitään jännittävää ei vilahtanut silmiemme edestä. Hienoja maisemia kylläkin riitti. Matkustusmuotona junailu oli leppoisaa ja kaikinpuolin suositeltavaa (etenkin minibussimatkailuun verrattuna) eikä kulkupeli ollut edes VR:n vertaa myöhässä, ainoastaan 1 ½ h määränpäähämme saavuttaessa.

Kaikilla oli kiire junaan Dar Es Salaamissa.

I-luokan matkustamista:)

Maisemaa junan ikkunasta.

Tansaniasta siirryimme Malawiin Songwen raja-aseman kautta suuremmitta ongelmitta. Malawi onkin ensimmäinen maa reitillämme, jonne emme tarvinneet viisumia. Saman päivän aikana löysimme tiemme Chitimban pieneen kyläpahaseen Malawi-järven rannalle, jossa viihdyimme  lopulta suunniteltua pidempään, kolmen yön verran. 

Chitimba Campsiten rantaa.

Kylästä käsin teimme kohtalaisen rankan joskin jokaisen hikipisaran arvoisen patikkaretken Livingstonian historialliseen kaupunkiin. David Livingstonen mukaan nimetty Livingstonia sijaitsee korkealla vuoristossa 16km Chitimbasta sisämaahan. Eristäytyneeseen sijaintiinsa nähden kaupungista löytyi yllättävä määrä moderniakin infrastruktuuria, mm. seudun paras sairaala sekä teknillinen yliopisto entisaikaisten kirkon ja lähetyskeskuksen lisäksi. Päiväretkemme kohokohta oli kuitenkin matkan varrella sijainnut Manchewe Falls, 125m korkea vesiputous vehreine ympäristöineen ja maisemineen yli välkehtivän Malawi-järven.


Taukopaikalla matkalla Livingstoniaan. Taustalla Malawi-järvi.

Manchewe Falls

Nähtävyyksien ihailun ja määränpäästä toiseen siirtymisen lisäksi oleiluumme täällä kuuluu merkittävä määrä lorvailua auringossa, lukemista, kortin-ja yatzyn peluuta sekä ajoittaista kuulumisten vaihtoa muiden matkaajien kanssa. Matkamme sijoittuu low-seasoniin, joten monissa majapaikoissa olemme olleet ainoat asiakkaat, mutta välillä ympärillä riittää vilinääkin. Totuuden nimissä on sanottava, että tuntuu mukavan kotoisalta olla välillä länsimaisten ihmisten keskuudessa eikä aina erottua joukosta silmätikkuna. Tokikaan paikallisväestöstä meillä ei ole mitään pahaa sanottavaa, päinvastoin. Muutamia pakollisia huijareita lukuunottamatta ihmiset ovat kaikkialla ääriystävällisiä ja tervehtivät meitä hymyin, heilutuksin ja huudahduksin. Lapset etunenässä! Ensituntumalta Malawista vaikuttaisi löytyvän tähän asti iloisin ja vieraanvaraisin kansa vaikka maa onkin köyhin koko reitillämme (tai ehkäpä juuri siksi?).

Aika ei toistaiseksi ole käynyt pitkäksi. Olemme oppineet, että matkustaminen maateitse Afrikassa on kaikkea muuta kuin suoraviivaista ja yllätyskäänteitä riittää lähes joka päivälle. Useimmiten kun pitkäksivenyneen matkustuspäivän päätteeksi löydämme seuraavan majapaikan, voimme olla  tyytyväisiä että olemme perillä hengissä ja yhtenä kappaleena ja asettua hetkeksi tai pidemmäksi aikaa lepäilemään. Näin varsinkin täällä Malawissa, jonne emme ole suunnitelleet kummempia aktiviteetteja etukäteen vaan otamme vastaan mitä eteen tulee.

Seuraava ”aikataulutettu” kohteemme on safari Sambiassa lokakuun lopulla. Siihen asti ei kellon kulusta tarvitse paljoa välittää, eivät täällä muutkaan välitä. Aurinko nousee viiden jälkeen ja pimeys laskeutuu kuuden tienoilla, joten tehokasta touhuiluaikaa jää puolen vuorokauden verran. Koska pimeän jälkeen ei parane paljoa ulkona liikkua eikä lodgen terassillakaan viitsi joka ilta siemailla paikallisoluita, ei illan sähkökatkojen pimentäminä tunteina ole välttämättä muuta tähdellistä tehtävää kuin nukkua. Olemmekin huomaamattamme virittäytyneet auringon rytmiin ja niinpä tänäänkin heräsimme aamuseitsemältä virkeinä ilman kellon soittoa, miettikääpä sitä! Olisipa Suomessakin joskus näin:)

Viikko Kendwassa

Zanzibarilla oli lämmintä ja mukavaa... :)

Bussilla halki Itä-Afrikan

Kuulimme, että Suomessa on ollut ennätyslämpimiä syyssäitä. Harmi, ettemme pääse niitä nyt todistamaan, mutta onneksi Zanzibarillakin riittää lokakuussa lämpöä.

Paraikaa naatiskelemme Zanzibarin helmenvalkeista hiekkarannoista. Mutta palatkaamme ajassa viikonpäivät taaksepäin. Gorillojen luota matkamme jatkui Ugandan pääkaupunkiin Kampalaan. Bussimatka kesti kymmenisen tuntia ja päätyi lopulta mälväyksen mekkaan, Kampalan kaoottiselle bussiasemalle. Tarkoituksenamme oli yöpyä kaupungissa jokunen yö ja tutustua lähialueen terveyskeskukseen suomalaiskontaktiemme kautta, mutta aikataulut eivät menneet yksiin ja Eevan käsilaukkukin vietiin (ei sisältänyt mitään kovin arvokasta), joten karistimme Kampalan tomut jaloistamme heti seuraavana päivänä.

Mälväyksen mekka.

Matkalla kohti Keniaa pysähdyimme pariksi päiväksi Jinjan kaupunkiin, Niilin alkulähteille Victoriajärven rannalle. Kävimme ihailemassa Niilin vesiputouksia, mutta jätimme tarjolla olleet extremeurheilut tällä kertaa väliin.

Niilin ensipisaroita.

Niilin alkumetreillä vesi virtaa kovempaa kuin loppumetreillä Kairossa.

Jinjasta siirryimme kahden pikkubussin ja kahden polkupyörän voimin Kenian rajan yli aina Kisumuun asti. Kenian puoleinen kolmen tunnin matka oli toistaiseksi ikävin matkustuskokemus. Tie oli kertakaikkisen kuoppainen ja surkea, pikkubussissa 22 ihmistä 14 sijaan (=et pysty liikuttamaan jalkojasi lainkaan, hädin tuskin hengittämään), moottori savusi penkkien alla ja melkein syttyi tuleen ja sääret ovat edelleen mustelmilla äkkijarrutuksista johtuen. Maassa maan tavalla...?

Perus torimeininkiä Keniassa.

Kisumusta 2h etelään sijaitseva Homa Bayn kaupunki sen sijaan oli kuin rauhan tyyssija. Lasse vieraili paikassa edellisen kerran -09 Jonaksen kanssa, ja pääsimmekin majoittumaan ”vanhojen tuttujen” Jonaksen tädin Maija-Liisan ja hänen miehensä Elishan luona. Vastaanotto oli mitä lämpimin, ja visiittimme aikana kuulimme toinen toistaan mielenkiintoisempia tarinoita Kenialaisesta kulttuurista ja elämänmenosta. Ja aamiaiseksi oli puuroa! Vierailimme myös lyhyesti paikallisen kyläkätilön peltihökkelipraktiikassa, mikä oli varsin unohtumaton kokemus.

Maisemaa Victoriajärvelle Homa Bayn kukkulalta.

Elisha, Maija-Liisa, Eeva ja Lasse.

Kolme yötä Homa Bayssa vietettyämme pyyhälsimme bussilla Nairobiin, jossa iloiseksi yllätykseksemme pääsimme hotellissa saunaan! Tästä suurkaupungista ei olekaan juuri muuta kerrottavaa, koska siirryimme heti seuraavana päivänä Tansanian puolelle Moshiin. Matka oli hämmästyttävän joutuisa (8h rajanylityksineen) ja olimme perillä Kilimanjaron juurella ennen pimeää. Vuori komeili hotellihuoneemme ikkunasta ihastuttavasti, mutta jätimme kiipeämisen seuraavaan kertaan.

Hotellihuoneen näkymä.

Rift Valley, matkalla Nairobiin.

Tansanialainen kylä.

Bussijuoksumme läpi Itä-Afrikan jatkui jälleen seuraavan aamuna ja pitkän matkustuspäivän päätteeksi saavuimme Dar Es Salaamiin ja ehdimme vielä nipin napin viimeiseen Zanzibarin lauttaan. Huhhei ja hetken saa hengähtää!

Zanzibarin Stone Town lautalta käsin.

Zanzibar!