Matka maailman keskipisteeseen ja reissun paketointi

Lopulta tuli aika jättää hyvästit unelmiemme maalle Panamalle sekä koko latinalaiselle Amerikalle, ja hypätä kotimatkalle, johon siihenkin kuului vielä vaikka mitä jännää. Ensimmäinen jännyys oli maailman napa New York, jossa meillä oli 8 tunnin välilasku – siis riittävästi aikaa rynniä Manhattanille raivokkaille ostoksille tuhlaamaan viimeisiä reissuvaroja. Shoppailun lisäksi ehdimme kolmen tunnin pikavisiitillämme myös tarkastaa Keski-Manhattanin tärkeimmät nähtävyydet ja käydä syömässä matkan parhaat burgerit. Suomalaista tehokkuutta!

Times Squarella

Empire State Building ja New Yorkin pilvinen taivas

Islantilaiset ovat fiksuja, sillä Icelandair tarjoaa Reykjavikin kautta lentäville matkustajilleen mahdollisuuden viettää maassa jopa viikon ilman mitään lisälentokuluja. Tämän ansiosta mekin jäimme Islantiin neljäksi päiväksi pelkän välilaskun sijaan. Islantiin oli todella kotoisaa tulla. Elämän meno on tutun pohjoismaalaista, ja varmasti tämä stoppi lievensi tulevaa kotiinpaluushokkia. Tässä muutama ensimmäisenä mieleen tuleva seikka, mikä muuttui yhdessä päivässä (osa muutoksista huonoja, useimmat hyviä):

• lämpötila +35 => +7
• valoisaa lähes ympäri vuorokauden
• voi juoda hanavettä
• voi luottaa hygienian tasoon eikä tarvitse yrittää muistaa käyttää käsidesiä
• katukuva on siisti eikä ole kerjäläisiä eikä kulkukoiria
• suihkun vesi on välittömästi lämmintä ja pysyy lämpimänä suihkun ajan
• kaikkialla on yleisiä vessoja (ilmaisia). Ne ovat siistejä ja niissä on wc-paperia (jonka saa vieläpä heittää vessanpöntöön)
• ei tarvitse miettiä, missä kaupunginosassa uskaltaa liikkua jalkaisin
• ihmisiin voi luottaa eikä tarvitse epäillä jokaisen ystävällisen ihmisen motiiveja
• voi jättää lompakon, passin ja luottokortin hotellihuoneeseen tai autoon eikä tarvitse pelätä, että joku vohkisi niitä, eikä tarvitse alituisesti kantaa arvotavaroita rahavyössä
• liikenteen sekaan uskaltaa mennä pelkäämättä, jopa itse ajaen
• asiointi on suoraviivaista (ei mälväystä)
• ei tarvitse joka tilanteessa miettiä, että kuinkas paljon tässä tilanteessa nyt pitäisi antaa tippiä
• ihmiset osaavat olla hiljaa jos ei ole mitään erityistä sanottavaa
• hostellin aina-ilmainen wi-fi muuttui hintaan 5€/15min
• ruokien hinnat kolminkertaistuivat, oluen kuusinkertaistui
• kaupasta saa hyvää mässyä, jopa suomalaista salmiakkia!

Tuttu ja turvallinen, sateinen Reykjavik

Vuokrasimme auton neljäksi päiväksi Reykjavikin lentokentältä, mikä oli ehkä epäekologista, mutta käytännöllistä ja mukavaa - ja edullistakin. Auto toi liikkumisen vapautta, ja jo ensimmäisenä päivänä karautimme ulos kaupungissa ja ajelimme aina Snæfellsnesin niemimaalle saakka n. 200km Reykjavikista luoteeseen. Maisemat olivat päräyttävät: tulivuoria, jäätiköitä ja vesiputouksia siellä täällä, ja aurinkokin laittoi parastaan maisemien maalaamisessa. Niemimaan päässä komeili mahtava jäätikkötulivuori Snaefellsjökull, josta Jules Vernekin aikoinaan kirjoitti kirjan Matka maailman keskipisteeseen. Muutama muu hassu auto oli eksynyt samoille reiteille, mutta käytännössä saimme nauttia kaikesta ihan kaksistaan. Tai oli siellä jokunen islanninhevonenkin seurana.

Uljas Chevrolettimme.

Islantilainen idylli.

Snaefellsjökull

Kultahiekkaisilta rannoilta sysimustille rannoille.

Kasariheppa..!

Toinen hieno automatkamme suuntautui Islannin suosituimmalle turistireitille Golden Circlelle. Sen varrella makaa Þingvellirin luonnonpuisto, jossa geologi varmasti pissaisi hunajaa, sillä Amerikan ja Euroopan mannerlaattojen sauma on siellä paremmin näkyvissä kuin missään. Reitti kulkee myös Islannin kauneimman vesiputouksen Gullfossin ja maailmankuulun Geysirin kautta. Geysirhän on antanut nimen maan uumenista pulpahtaville vesisuihkuille, ja vaikka tämä aikanaan 200m korkeuteen sylkinyt geysirien äiti onkin jo jäänyt eläkkeelle, samalta geotermaaliselta alueelta löytyi Strokkur-niminen geysir, joka pulpahti ylös 15 metriin säännöllisen epäsäännöllisesti muutaman minuutin välein. Spektaakkelimaisen jännä luontoshow!

Vasemmalla Amerikan laatta, oikealla Euroopan.

Strokkur purkautumassa

Strokkur matkalla kohti taivasta

Gullfoss

Hieno päivä sai hienon päätöksen, kun paluumatkalla pysähdyimme Hveragerðin kylässä, jonka läheisyydessä tiesimme olevan (kiitos Aapeli ja Kirsikka) ”salaisen” kuuman joen. Kukkakauppiaalta saamiemme koordinaattien avulla löysimme oikean reitin ja tunnin maisemallisen kävelymatkan päässä virtasi tuo maaginen höyryävä joki, joka kutsui uiskentelemaan. N. 40 asteinen vesi toi tarvittavaa euforiaa meille Karibian lämmöstä tähän hyytävään kylmyyteen kiskaistuille poloisille.

Parin päivän maantieseikkailun perusteella Islanti on aivan riipaisevan upea maa. Mutta mukava kaupunki on myös Reykjavik. Pari viime päivää on sadellut ja olemme pysytelleet kaupunkimaisemissa. Reykjavikissa on viehättävää pikkukaupungin tuntua, mutta kuitenkaan tekemisen puutteesta ei pääse kärsimään. Käväisimme erinomaisessa kansallismuseossa, söimme todella herkullista ja huokeaa hummerikeittoa ja kävimme testaamassa paikallisten lempiharrastusta eli kylpylöintiä. Islanti on täynnä tällaisia geotermaalisia uima-altaita ja kylpylöitä. Jokaisessa pienimmässäkin kyläpahasessa tuntuu olevan omat lämmitetyt altaansa. Ne tuovat samankaltaista lämpöä islantilaisten kylmyyteen kuin sauna suomalaisille. Ja vaikka Islanti muutoin vaikuttaa lievästi Suomea kalliimmalta maalta, sisäänpääsy tähän Reykjavikin isoimpaan kylpylään (josta löytyi kaikkea Lassen fiilistelemästä putkiliukumäestä erilämpöisiin porealtaisiin) maksoi vain 3 euroa. Miinuksena täytyy sanoa että sauna haisi lämmitystavasta johtuen mädältä kananmunalta ja oli muutenkin vähän outo.

Reykjavik

Kansallismuseon hauskin osio oli pukuhuone jossa sai sonnustautua Islannin historian asusteisiin.

Iltana eräänä menimme katsomaan GusGus nimisen islantilaisen tanssiorkesterin konserttia (tämän päivän tanssimusiikkia, ei kellarihumppaa), kun ei parempaakaan ollut tarjolla. Ihan hyvä keikka, ja oli mukava tutustua Reykjavikin Euroopan parhaaksikin parjattuun yöelämään. Samaan hengenvetoon on hämmästeltävä, miten 300 000 tuhannen asukkaan maasta voi löytyä niin paljon musiikillista potentiaalia ja useita kansainvälisesti menestyneitä bändejä. Ehkä syynä on nämä upeat maisemat – tai jokin geenivirhe.

Ei ollut mikään hevikeikka, vaikka vähän ehkä siltä näyttääkin.

Nyt reissun viimeisenä iltana, juuri ennen matkaa todelliseen maailman keskipisteeseen eli kotiin, on sopiva hetki hieman muistella koko yhdeksänkuukautista taivalta. Kokemusten ja ajatusten kokoaminen ja tiivistäminen muutamaan lauseeseen on haastavaa, kenties mahdotonta. Viime kesän lopussa reissuun lähtiessämme emme tienneet tulevasta juuri mannertenvälisiä lentoja enempää, mutta reppu oli reissaamisen intoa täynnä ja odotuksissa elämää eteläisellä pallonpuoliskolla; uudenlaisia maisemia, uusien ihmisten ja ajattelutapojen kohtaamista, erilaisuuden opettelua, jänniä seikkailuja, aurinkoa ja hieman aivotonta vapaa-aikaa. Tätä kaikkea matkamme varrelle mahtui ja lisäksi monen monta opettavaa kokemusta, hajottavaa hetkeä, hauskuutta ja muutama vaarallisen oloinen tilannekin. Universaalisen ymmärryksen ja väärinymmärryksen hetket vaihtelivat päivästä toiseen. Oli mukavaa huomata, että tuttujakin löytyi tasaisesti reitin varrelta ja joka maanosassa pääsimme majoittumaan joksikin aikaa vanhojen ystävien katon alle.

Yksi tarkoitus reissulle oli varmasti irrottautua ”hetkeksi” arjesta ja siinä voimme sanoa onnistuneemme erinomaisesti. Varmaankin jo kolmantena päivänä Afrikassa tuntui kuin emme olisi moneen viikkoon olleet omien tuttujen arkirutiinien parissa, ympäristönvaihdos kun oli niin totaalinen. Afrikassa kurjuuden ja köyhyyden ympäröimänä iski ajoittain lievä olemassaolon ahdinko, jota ei yhtään helpottanut matkan varrella rattaisiimme heitetyt kapulat, kuten varastettu käsilaukku, lukemattomat viivästyneet ja muutenkin rasittavat, hikihöyryiset mataturallit. Onneksi meitä on ollut aina kaksi, ja varsinkin vastoinkäymisissä toisen tuki on ollut korvaamatonta. Vaikka varmasti myös ajoittainen ”mukavuusalueen” ulkopuolella eläminen on vaatinut myös henkilökohtaisen sietokyvyn kasvattamista. Afrikassa matkanneena voi nyt iloisin mielin todeta pärjäävänsä melkein missä vaan!

Reissun tapahtumat ovat vielä kirkkaana mielessä, mutta voi olla, että kaiken kokemamme merkitys aukeaa paremmin vasta vuosien päästä. Nyt päällimmäisenä tunteena on iloisuus ja onni, että olemme tehneet näin upean matkan, jonkinlainen rauha siitä, että matka tulee päätteeseen sekä vakuuttuneisuus siitä, että ihmiset tosiaan ovat kaikkialla lopulta samanlaisia. Iloisena asiana mielen päällä on paluu kotiin, perheen ja ystävien luokse sekä paluu siihen tavalliseen arkeen, josta viime kesänä niin kovasti halusimme pois. Panama löytyi, ja nyt plyysisohva tuntuu entistä pehmeältä.

Teimme vielä loppuun hieman kevennykseksi ja lähinnä pakkaamista vältelläksemme lätkän MM-kisojen kunniaksi pienet top-listaukset näkemästämme ja kokemastamme:

Top 5 maat:

1) Uusi-Seelanti

2) Bolivia

3) Islanti

4) Panama

5) Sambia (moraalinen 5. sija)

Top 3 kaupungit:

1) Buenos Aires (Argentiina)

2) Perth (Australia)

3) Santiago (Chile)

* osittain E-Amerikan menestystä tässä kategoriassa selittää yllätysmomentti ennakko-odotuksiin nähden

Top 1 huonoimmat kaupungit:

1) Kampala (Uganda)
2) Los Angeles (USA)
3) Queenstown (Uusi-Seelanti)

* jaetulla ykkössijalla oikeastaan kaikki muutkin Afrikan suurkaupungit Kigalia lukuunottamatta

Top 5 hostellit:

1) Eco Hostel, Santiago (Chile)

2) Hostal Andes B&B, Arequipa (Peru)

3) Jailhouse, Christchurch (Uusi-Seelanti)

4) Mamallena, Boquete (Panama)

5) Jollyboys, Livingstone (Sambia)

Top 5 reissumätöt:

1) Kaikki Kenteillä Perthissä nauttimamme ruoka

2) Mandazi (Malawi)

3) Hummerikeitto (Reykjavik)

4) Burger Counterin hampparit (New York)

5) Alakerran Ugi´s pizza Buenos Airesissa (tuli aika tutuksi)

* raati ei päässyt yhteisymmärrykseen eikä siten kelpuuttanut tällä kertaa Ruandan kasvisbuffetia eikä Argentiinan sisäfilettä tai Reykjavikin maailmankuulua hodaria

** erityismaininta suomalaiselle joulupöydälle Australiassa

Top 3 rannat:

1) Kendwa Beach, Zanzibar (Tansania)

2) Isla Bastimentosin rannat (Panama)

3) Rottnest Islandin rannat (Australia)

Top 5 kävelyretket:

1) Mt. Taranakin huiputus (Uusi-Seelanti)

2) Queen Charlotte Track (Uusi-Seelanti)

3) Mt Luxmore (Keppler Track) (Uusi-Seelanti)

4) Hveragerðin kävely kuumalle joelle (Islanti)

5) Mt. Muhavura (Uganda)

* Etelä-Amerikan vahva ehdokas Machu Picchu Mountain karsiutui viime metreillä

Top 3 turhimmat nähtävyydet:

1) Useat blow holet (Australia ja Uusi-Seelanti)

2) Hot Water Beach (Uusi-Seelanti)

3) Tiwanaku-rauniot (Peru)

Top 3 luetut kirjat:

1) Agatha Christie: The Murder of Robert Ackroyd

2) Juha Vakkuri: Afrikan poikki

3) Ian Caldwell & Dustin Thomason: The Rule of Four

Top 3 villieläinkohtaamiset:

1) Vuoristogorillat (Uganda)

2) Merikilpikonna (Great Barrier Reef snorklatessa)

3) Leopardi (South Luangwa, Sambia)

4) Pingviinit (Phillip Island, Australia)

5) Koalat (Victorian tienvarsilla Australiassa)

 

Top 5 extremekokemukset

1) Benji-hyppy (Sambia)

2) Tandem-swing (Sambia)

3) Raftaus (Uusi-Seelanti)

4) Death Roadin pyöräily (Peru)

5) Kaikki matatu-matkat

* Lassen kategorian voittaja laskuvarjohyppy ei valikoitunut yhteiselle listalle

Top 3 roadtripit:

1) Kaikki Uuden-Seelannin ajelut

2) Great Ocean Road ja Australian lounaisosan seikkailut

3) Islannin suhailut

* tässä kategoriassa erityismaininta matkalle Alice Springsistä Cairnsiin asuntoautojärkäleellä (eritoten viime hetken millintarkalle kaahailulle ja erinomaiselle ajoitukselle autoa palautettaessa)

Top 3 malarialääkkeen muistajat:

1) Eeva

2) Antti Turuust

3) Lasse

Top 3 aurinkolasien hajottajat:

1) Lasse (8 = kahdeksat)

2) Eeva (0)

3) Jonas & Sini (0+0)

Top 3 hyödyllisimmät tavarat:

1) Jesseteippi ja linkkuveitsi

2) Ranta- ja picnicriepu

3) Yazzy/pelikortit

Top 1 hyödyttömimmät tavarat:

1) Lassen yhdet sukat, jotka matkustivat käyttämättöminä rinkassa koko matkan

Kiitos kaikille blogia seuranneille. On ollut kiva postailla matkakertomuksia, kun tietää etteivät kirjaimet vaan katoa bittiavaruuteen vaan joku on niitä vastaanottamassa. Kohta nähdään!

Viimeisen kerran,

Terveisin Pikku Karhu ja Pikku Tiikeri

Panama vol 2

Bocasista matkustimme bussilla Boqueten kaupunkiin, joka on mielenkiintoisesti sekä eläkeläisten että reppureissaajien keskittymä Panamassa. Eläkeläiset on paikalle houkutellut jokunen vuosi sitten julkaistu yhdysvaltalainen matkailulehden artikkeli, joka kruunasi Boqueten ensimmäiselle sijalle parhaana eläköitymispaikkana. Travellerit puolestaan saapuvat alueelle mitä ilmeisimmin tulivuorien, kuumien lähteiden, koskenlaskun ym. urheilun, kasvavan hostellibisneksen ja rennon meiningin vuoksi. Meille Boquete oli tavallaan matkan varrella takaisin Panama Cityyn, joten pysähdyimme sinne pariksi päiväksi.

Boqueten kukkuloita ja Panaman korkein kohta Volcan Barú

Boqueten tietämillä sijaitsee toistasataa kahviplantaasia ja alueella tuotetaan suurin osa Panaman kahvista. Kilpailuetuna muihin alueisiin nähden Boqueten volkaaninen maaperä ja 1500m korkeus luovat otollisen maaston kahvin kasvatukseen. Koska juomme paljon kahvia, mutta emme tiedä sen alkuperästä juuri mitään, käytimme tilaisuuden hyväksi ja kävimme tutustumassa kahvin tuotantoon eräällä Boqueten pienplantaasilla. Kyseisen plantaasin teki erityiseksi se, että omistaja oli itse nikkaroinut kaikki kahvin tekoon tarvittavat  koneet käyttäen osia mm. jeepistä ja pesukoneesta, mutta niin vaan nämä erikoisluomukahvipavut menevät kaupaksi maailmalle parhaimmillaan 300$ kilohintaan. Aamupäivän kierroksen aikana opimme niin monta faktaa kahvista, että olemme jo unohtaneet puolet niistä, mutta muutama tiedonjyvä jäi taskuunkin. Ja kahviahan ei sitten saa säilyttää jääkaapissa – sen aromit menevät pilalle.

Kahvipensaita

Kahvin marjoja (sisällä pavut)

Tee-se-itse paahtokone

Loput ajastamme Panamassa vietimme Tyynenmeren valkohiekkaisilla rannoilla Las Perlasin saaristossa. Neliökilometrin kokoinen pikkusaari Isla Contadora oli huomattavasti fiinimpi paikka kuin Bocas del Toro, ja se tarjosi loppureissulle mielimäämme luksusta. Taisimme olla saaren ainoat reppureissaajat, eikä saarella ylipäänsäkään ollut paljoa väkeä, joiltain osin paikka oli jopa aavemaisen hiljainen. Päiväohjelmamme sisälsi rannalla loikoilua, murkinointia ja jääkiekon mm-kisojen katselua! Löysimme netistä kohtalaisen hyvää livekuvaa leijonien peleistä Youtube livestä, mutta selostaja kuulosti pahasti anemisoituneelta Arnold Schwarzeneggeriltä. Onneksi löysimme toiselta sivustolta Mertarannan selostuksen taustalle ja Tyynenmeren kisastudio oli valmis!

Las Perlasin rantaviivaa

Hotellin kattoterassi

Vuokrasimme päiväksi mukavan menopelin

Tänään aloitamme miltei viikon mittaisen kotimatkamme. Takana on 2,5kk seikkailua latinalaisessa Amerikassa. Tuskin paljoa menee vikaan arvioidessamme, että bussissa istuttuja kilometrejä kertyi lähes 10 000. Muutakin ehdimme onneksi tehdä ja paljonhan tässä on tullut nähtyä, mutta niin kuin alhaalla oleva reittikuvakin paljastaa, maanosa on valtava ja paljon jäi vielä näkemättä (kuten Patagonia ja koko Brasilia). Kokemamme pohjalta voimme sanoa, että Etelä-Amerikka on mainio manner reppureissailuun: paljon tekemistä ja näkemistä, liikkuminen on halpaa ja laadukasta ja hyviä hostelleja on joka paikassa. Jos yksi maa pitää nostaa ylitse muiden, on se varmaankin Bolivia. Lisäanalyysia myöhemmin - nyt on mentävä nukkumaan, huomenna on aamulento ja herätys ennen viittä. Adios!

PA-NA-MA

Kolumbiasta Panamaan ei mene ainuttakaan maareittiä, joten ainoa tie unelmiemme maahan oli ilmatie. Panama Cityssä vierähti iloisesti pari päivää, vaikka suurkaupungit ovatkin pohjimmiltaan aina samanlaisia. Panaman kanavaa, tuota maan henkireikää, kävimme tietysti katsomassa ja ihan vaikuttava rakennelmahan tuo oli. Satuimme paikalle oikeaan aikaan ja pääsimme katselemaan kun aamupäivän ainut suuri tankkeri lipui kanavan lävitse reunoja hipoen. 

Panaman vanha kaupunki Casco Viejo näyttäytyi auringon paahteessa mukavan virkistävänä valkoisine rakennuksineen eikä panamahattujen myyjistä ollut puutetta. Vastapainona vanhalle kaupungille Panaman uudessa kaupunginosassa on valtava määrä massiivisia pilvenpiirtäjiä ja niiden lomassa kaikenlaista modernia infrastruktuuria kuten jenkkityylisiä ostoskeskuksia. Kanava siirtyi panamalaisten haltuun Yhdysvalloilta vasta vuonna 1999, ja jenkkien vaikutus kyllä näkyy edelleen. Maan suosituin urheilulajikin on baseball (haloo!?)

Casco Viejon tosivanha katedraali

Vaikka reissumme lähestyy loppuaan, ei ole tuottanut mitään vaikeuksia nauttia elämästä. Ei ainakaan Bocas del Toron saaristossa, jossa olemme lepitelleet palmujen katveessa viimeisen viikon ajan. Saaristo sijaitsee Panaman länsinurkassa, Karibian puolella, 10h bussimatkan + 30min venematkan tai vaihtoehtoisesti 1h lentomatkan päässä Panama Citystä (me valitsimme ensimmäisen.) 

Bocas del Toro

 

Ensimmäiset kolme päivää notkuimme saariston pääkylässä pääsaarella Isla Colonilla, joka oli leppoisa paikka ja urbaanit huvit lähettyvillä. Isla Colonilta käsin teimme mainion snorklausretken lähiseuduille, ah-niin-lämpimiin ja kirkkaisiin karibialaisvesiin. Todellista rantaelämää janotessaan saarelta joutui kuitenkin matkaamaan jonkin matkaa bussilla tai veneellä, joten puolessa välissä viikkoa vaihdoimme maisemaa. 

Meritähtiä Starfish Beachilla

Delfiinin evä

Lassen evät

Läheiseltä Isla Bastimentosin saarelta löytyi oikea paratiisi. Upeat rannat, turkoosit vedet, todella vähän muita ihmisiä ja hyvä ja halpa hostelli. Viidakko ympärillämme vilisee apinoita, punaisia sammakoita ja laiskiaisia (viimeiset eivät kylläkään kirjaimellisesti vilise). Sääkin on suosinut. Aivan upeaa käyttistä. Kuvat tukekoot auringon pehmentämiä höpötyksiämme!

Peukalonpään kokoinen pikkusammakko

Bodyboardausta Red Frog Beachilla

Lasse Ziplinellä. Mainio Tarzan-kierros puiden latvojen tasolla Isla Bastimentosilla.

Eipä siinä, Hyvää Wappua Suomeen! Sielläkin on kuulemma hyvät kelit :)