Road trippiä part II, joulu ja uusi vuosi

Joulu tuli ja meni leppoisasti Phillip Islandilla. Täällä lämpimässä ei kylläkään kunnolla pääse joulutunnelmaan, vaikka parhaamme yritimmekin. Aattona keittelimme riisipuurot, nautimme joulukinkut, kuuntelimme suomalaista joulumusiikkia ja tonttulakitkin singautimme päähän! Lystiä ja lekkeriä meillä riitti - ajanvietteenä oli vesisotaa rannalla, uintia, lahjojenjakoa ja aattoillan kruununa pingviiniparaati! Auringon laskiessa Phillip Islandille rantautui jokailtaiseen tapaansa 14 000 sinipingviiniä (maailman pienin pingviinilaji – pituus n. 30cm) ja pääsimme aitiopaikoilta seuraamaan noiden pikkuotusten kätkeytymistä pesäkolojensa suojiin. Erityisesti Jonas oli noista pikkutaapertajista aivan liekeissä!

Asetelmat ennen suurta jouluvesitaistoa.

Valokuva sinipingviiniparaatista.

Pingviinien asuinaluetta parhaimmillaan.

Piipahdimme päivän verran myös Melbournessa, joka tarjosi turisteille paitsi taivaan täydeltä aurinkoa myös opastettuja kaupunkikierroksia kävellen, linja-autoissa ja raitiovaunuissa – kaikki ilmaiseksi. Kylänraitit ja ostoskeskuksen kierrettyämme kävimme tsekkaamassa eteläisen pallonpuoliskon upeimmaksi botanic gardeniksi kehutun puiston, jonka viheriöillä viivähdimme jokusen tunnin pelaillen ja aurinkoa ottaen. Kelpo kaupunki tuo Melbourne!

Turistit Melbournen keskusaukiolla.

Australian kaakkoiskolkan ajelimme lävitse rantaa myöten neljässä päivässä, välillä pysähtyen ihailemaan maisemia ja patikoimaan. Wilsons Promontory – kansallispuistossa olisi mielellään trekkaillut enemmänkin, mutta alkuvuoden pahojen tulvien jäljiltä suurin osa reiteistä oli edelleen suljettu. Samalla meiltä jäi mantereen aivan eteläisin kärki saavuttamatta. Säät olivat alkureissua suotuisammat ja Lassen lelukaupasta hankkima bodyboard sai vihdoin tulikasteensa Tasmanian meren aallokoissa.

Wilson´s Promontory Bishop-vuoren huipulta katsoen.

Snorklauskelpoinen kristallinkirkas vesi Naroomassa.

Näköalasilta (Sea Cliff Bridge) meren yllä Sydneyn eteläpuolella.

Rannikkomaisemaa, taustalla näkyy myös edellisen kuvan maisemasilta.

Paluumatkalla kohti Sydneytä pysähdyimme Blue Mountainsin kansallispuistossa. Nimensä se on saanut eukalyptuspuiden erittämän öljyn höyrystämästä ilmasta, joka kauas katsoessa taittaa valon ja siten maiseman kauniin sinisen sävyiseksi. Kansallispuistossa risteili kävelyreittejä ja kävelijöitä joka lähtöön ja mekin kävimme jättämässä omat jalanjälkemme reiteille. Alueen korkeuserot olivat suuria ja niinpä pääsimme yhden kävelyn aikana nauttimaan jylhistä ja valokuvauksellisista maisemista ja toisaalta laaksojen vehreydestä ja spektaakkelimaisista vesiputouksista. Tukikohtanamme pidimme Katoomban vuoristokylää/kaupunkia, jota voi muille matkaajille lämpimästi suositella, toisin kuin hostelliamme Katoomba Mountain Lodgea. Paikka oli kurainen läävä, jossa mikään ei ollut kuten mainoksessa luvattua. Ei yhtään käyttistä!

Blue Mountainsin ikoni Three Sisters-kalliomuodostelma auringon laskiessa.

Yksi monista vesiputouksista

Eeva jyrkänteellä jalkoja lepuuttamassa.

50km näkyvyyttä

Vuosi veteli viimeisiään kun palasimme roadtripiltä Sydneyyn uudenvuoden aattona. Palautimme auton, pakkasimme picnic-korin ja etsiydyimme hyville tiirailupaikoille odottamaan keskiyön mammuttimaisia ilotulituksia. Kaupungin keskustaan Darling Harbourin alueelle valui päivän aikana muutamia muitakin vuodenvaihteen ihmettelijöitä ja tiedotusvälineiden mukaan alueella oli puoliltaöin arviolta 2,5 miljoonaa ilotulitusten katsojaa. Rakettien väriloisto valaisi lopulta taivaan noin kymmeniseksi minuutiksi ja ilmassa oli jännää ison juhlan tuntua. Ei lainkaan pöllömpi tapa aloittaa uusi vuosi!

R U going 2 have fun?!

Hyvää Uutta Vuotta 2012!

Uudenvuoden päivänä Jonas ja Sini lähtivät Australian auringon saattelemana takaisin Suomeen ja me kaksi jatkoimme matkaa hobittien kotikonnuille Uuteen-Seelantiin. Vaan olipahan kivaa reissata porukalla, tattista J&S!