Abel Tasmanin veroisia, tai jopa parempia, luonnonihmeitä kävimme todistamassa Queen Charlotte Trackilla eteläsaaren pirstaleisessa koillisnurkassa. Etuna Abel Tasmaniin nähden oli kanssatrekkaajien vähyys - lähes kaksistaan saimme siellä kävellä. Eteläsaaren rundi päättyi Pictoniin, josta otimme lautan pohjoissaarelle pääkaupunki Wellingtoniin rankkasateen, kovan aallokon ja heikkovatsaisimpien matkustajien purjoilun saattelemana.
 |
| Queen Charlotten varrelta. |
Wellington on tukkoinen, väkimäärältään noin Tampereen kokoinen kaupunki. Siellä pysähdyimme lähinnä juokseviea asioita hoitamassa. Museot, hallintorakennukset ja muut nähtävyydet jäivät meiltä näkemättä parkkitilan puutteesta johtuen, mutta ihan kiva kaupunki se on, kuulemma.
 |
| Matkalla poikkesimme muutamalla viihtyisällä viinitilalla. |
Väenpaljoudesta emme päässeet eroon Tongariron kivikkoisessa kansallispuistossakaan. Meidän tietämättämme alueella järjestettiin vuotuinen juoksu-kävely-härdelli juuri meidän siellä ollessamme, ja tämän johdosta vaellusreitit ja majoituspaikat olivat tupaten täynnä. Matkaraamatussamme Lonely Planetissakin maailman parhaaksi päiväretkeksi tituleerattu Tongariro Alpine Crossing johdatti meidät Mordorin maisemiin, kohokohtanaan Mt Ngauruhoe (2287m), paremmin tunnettu Sormusten herra -tarun Mt Doomina. Laumavaelluksesta johtuen retki ei ehkä aivan lunastanut lupauksiaan, mutta kyllä paikan karua tunnelmaa ja maisemia toki kelpaa kehua. ”Mt Doomia” kiivetessämme pilvipeite ympäröi meidät, mutta Frodon ja Samin esimerkkiä seuraten taistelimme tiemme tarunhohtoisen tulivuoren kivikkoiselle huipulle ja aina kraaterin reunalle saakka. Huipulla ei kylläkään näkynyt elokuvan laavasyövereitä, sormuksia tahi Klonkkua, eikä siellä nähnyt juuri mitään muutakaan pilvien takia.
 |
| Tongariron kivikon keskellä muutama kirkas kraaterijärvikin! |
 |
| "Mt Doom" ennen kuin pilvet peittivät sen. |
Yhden ajo-lepopäivän jälkeen lähdimme huiputtamaan seuraavaa vuorta. E.m. matkaraamattumme etukannessa komeileva Mt Taranaki on saaren toiseksi korkein vuori (2518m). Oletimme tuon järkäleen kiipeämiseen kuluvan koko päivän (ja ennakkovaroittelusta johtuen ehdimme jopa hieman epäröidä vuoren kiipeämistä), mutta hämmästykseksemme löysimme itsemme jo puolilta päivin lumisen kraaterin reunalta tähyilemässä messeviä maisemia pilvien yläpuolella. Best daywalk ever!
 |
| Mt Taranaki aamunkoitteessa. |
 |
| Lunta kraaterissa, siinä oli sitten hauska kävellä! |
 |
| Vuorikiipeilijät kauaskantoinen näkymä huipulta. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti