Vesileikkejä

Vesi on hieno elementti. Tämä tuli selväksi jo vesiseikkailujemme alussa Whanganui-joen kansallispuistossa, jossa kajakoimme kyseistä jokea pitkin neljän päivän ajan. Matkaa mukavassa myötävirrassa hienojen rotkojen ja koskemattomien aarniometsien läpi kertyi yhteensä 145 kilometriä. Mielenkiintoa piti yllä matkan varrelle mahtuneet n. 200 koskea, joista jokaisesta selvisimme läpi kippaamatta kanoottiamme ympäri (muutaman kerran oli aika lähellä ja alussa Pikku Tiikeriä pelotti etupenkillä ihan hirvittävän hirveästi). Tällä kertaa säät eivät suosineet ja joka yö sade kasteli telttamme. Päivätkin olivat pilvisiä ja ajoittain satelikin, vaikkakaan se ei meitä muutenkin koskien kastelemia melasankareita niinkään haitannut. Maasta ja taivaasta päällemme pärskivä vesi ja kameranhajoamiskammo kuitenkin pitivät huolen siitä, että valokuvat tältä reissulta ovat vähissä ja valjuja, mutta seikkailu sitä vastoin oli täyttä timanttia!

Whanganui-joki sankassa sumussa.

Evästaukoja pidettiin välillä rannalla, välillä kanootissa.

Takapotkuri.

Etupenkin matkustaja.

Vetinen leiri joen yllä/vieressä.

Koska emme saaneet koskista tarpeeksemme, säntäsimme heti jokiseikkailulta selvittyämme vielä vuolaampien virtojen vietäväksi. Raftaus (kumivenekoskenlasku?) Tongariro-joella oli odotettuakin parempi elämys ja näin ensikertalaisille III-luokan kosket olivat ihan riittävän rajuja ryökäleitä. Valtavista vaahtopäistä huolimatta meno oli kajakkikoskenlaskuun verrattuna pehmeämpää kumiveneen puskuroidessa pahimmat töyssyt. Märkäpuvut tulivat tarpeeseen ja ysärityyppisille sadetakeille repeily nostatti tunnelmaa sopivasti. Hulvattoman hauska puolipäiväinen ja kukkarokin keveni vain kolmasosalla siitä mitä vastaava touhu olisi maksanut Queenstownissa.

Yleensä melottiin koskien läpi, mutta valokuvaa varten piti tuulettaa.

Ja lisää tuuletusta. Ps. etupenkki oli paras paikka.

Viimeisin vesihupimme oli parasailing (laskuvarjollaveneenperässäroikkuminen?), jota kokeilimme Taupo-järvellä pohjoissaaren sydämessä. Yllättävää kyllä, touhussa ei edes kastunut, vaan yläilmoihin nousu ja lasku tapahtuivat näppärästi veneen takakannelta. Fiilis oli vähän kuin riippukeinussa istuessa. 30 metrin korkeudesta näkymät vaan olivat astetta näyttävämmät. Jeppiskamaa!

Nousemassa kohti korkeuksia.

Tien varrella vastaan tuli Whangamomonan tasavalta, jonka presidenttinä on ollut mm. vuohi ja puudeli. Äänestäkäähän hyvin siellä Suomessa!

Ps. Kiitos kaikista kommenteista, niitä on aina ilo lukea. Kommenttisivusto tosin tuntuu tökkivän ihmeellisen paljon, ei esim. päästä vastailemaan kommentteihin. Katsotaan saadaanko tehtyä asialle jotakin.