Oi ihana Panama: Buenos Aires ja Colonia del Sacramento

Buenos Airesista riittää kerrottavaa. Luulimme saapuneemme latinalaisamerikkalaiseen suurkaupunkiin, mutta ensivaikutelmaltaan Buenos Aires onkin erittäin eurooppalainen paikka. Kadut ovat siistejä, ihmiset hyvin pukeutuneita, kerjäläis- ja tyrkytysmeininki vähäistä ja ulkona uskaltaa liikkua ongelmitta pimeälläkin. Kaupunki pursusaa komeaa 1800-luvun arkkitehtuuria, mutta moderneja pilvenpiirtäjiäkin kohoaa rikkaammilla alueilla. Köyhemmissäkin kaupunginosissa, kuten La Bocassa ja San Telmossa kuitenkin riittää nähtävää ja niissä vallitsee jollain tavalla aidompi tunnelma (em. eurooppalaistunnelman menetyksen kustannuksella). Kaikkiaan metropolin alueella asustaa 13 miljoonaa ihmistä ja siihen nähden paletti tuntuu olevan yllättävän hyvin kasassa. Asukkaiden ohella katuja tallustaa tähänkin aikaan vuodesta suuri määrä turisteja kaikista maailman kolkista, mikä tuo kaupunkiin vielä lisää eloa ja sivistyksen tuntua.

Massiivinen keskuskatu, Av 9 de Julio.

Obeliski keskellä keskuskatua.

Yksi Buenos Airesin hyvin hoidetuista puistoalueista.

Plaza de Mayo

Kahvila vai vessa?

Buenos Airesissa, ”Etelä-Amerikan Pariisissa”, viettämämme viikko oli mitä mainioin. Säät olivat nimenmukaisesti buenot ja tekemisestä ja näkemisestä ei ollut puutetta. Ensimmäinen päivä kului kylläkin hostellilla ylipitkästä lennosta toipuessa. Los-Angeles – San Salvador – San Jose (Costa Rica) – Lima – Buenos Aires – lentomme kesti kaikkinensa 27 tuntia sisältäen kaksi huonosti nukuttua yötä. Hostelimme sijaitsi loistavasti aivan keskustassa, ainoana haittapuolenaan vieressä möyryävä 14-kaistainen pääkatu. Liikenteestä lähtevä järkyttävä meteli ei onneksi haitannut kauneusuniamme, sillä huoneemme antiikinaikainen tuuletin peitti kaiken metakan alleen omalla tasaisella helikopteriäänellään.

Mielenkiintoisena detskuna mainittakoon Buenos Airesia kalvava kolikkopula (kolikoita myydään paremman puutteessa metalliromuksi Kiinaan, sillä niiden sisältämä metalli on arvokkaampaa kuin kolikon käyttöarvo), mikä johti meidät päivittäisen kolikonmetsästysharrastuksen pariin. Metallirahoja hankimme esim. lisäämällä 5 peson ostokseen 3,5 pesoa maksavan suklaapatukan tai muun turhakkeen, välttyäksemme saamasta 2 tai 5 peson setelivaihtorahaa. Aika paljon rahaa upposi tähän mielenkiintoiseen harrastukseen, mutta oli se sen väärti. Kaupunkibussit ym automaatit nimittäin hyväksyvät ainoastaan kolikoita, joita jokainen vaalii viimeiseen asti kukkarossaan / kassakoneessaan. Onneksi suurin osa nähtävyyksistä oli kävelyetäisyyden päässä hostellistamme, emmekä näin ollen joutuneet luopumaan arvolanteistamme kuin silloin tällöin.

Yhdellä metrolinjalla kulki vain ikivanhoja puisia metroja!

Kolikkopulaa lukuunottamatta julkinen liikenne Buenos Airessissa on toimivaa ja edukasta (yksi bussimatka maksaa 1,25 pesoa (~20senttiä) ja metrolippu 2,50 pesoa). Kovin ikävän tahran julkisen liikenteen luotettavuuteen toi viimeviikkoinen 51 henkeä vaatinut Oncen aseman junaturma, josta Suomen tiedotusvälineissäkin varmaan oli puhetta. Täällä onnettomuus näkyi mielenosoituksina (syyllisten päitä halutaan pölkylle), kahden päivän suruliputuksena ja perinteiset 3-päiväiset karnevaalitkin peruttiin. Ne oli tarkoitus järjestää viikonloppuna em. 14-kaistaisella kotikadullamme, aivan parvekkeemme alla.

Suruliputus Plaza Mayolla.

Karnevaaleja tahi ei, ilta-ja yöelämä täällä on erittäin vilkasta. Tuntuu, että kaupunki ei nuku koskaan (paitsi ehkä viikonloppuaamuina seitsemän ja yhdeksän välillä). Ruoka ja viini on hyvää ja halpaa. Maailman pihvipääkaupunkina tunnetusta kaupungista oli tosin hieman vaikeaa löytää Eevalle kasvisruokaa, mutta Lasse pääsi kivasti bife de lomon (sisäfilee) makuun. Eräänä iltana kävimme tutustumassa argentiinalaiseen tangokulttuuriin ja menimme katsomaan tunteikasta tanssia ja livemusiikkia sisältävää tangoesitystä. Tangon tenho tempaisi meidät niin mukaansa, että jopa siinä sivussa nautittu kehnonlainen ja summanmutikassa espanjaksi tilattu mikälie-ruoka upposi alas hyvän argentiinalaisen viinin saattelemana. Aivan upeaa ja aistikasta tangoa, ei mitään tangomarkkinameininkiä! Tästä innostuneena päätimme hakea argentiinalaista intohimoa myös omiin tangoaskeliimme ja hakeuduimme seuraavana päivänä milongaan (tanssistudio, joita löytyy joka nurkalta) aloittelijoiden tangokurssille. Sanotaanko, että mielikuvat ja todellisuus eivät tällä kertaa täysin kohdanneet. Opetus oli aika väsynyttä (ja kokonaan espanjankielistä), tilat auttamattoman pienet niin suurelle innostuneiden joukolle, ja tanssikenkinä käyttämämme tarrasandaalit osoittautuivat hieman suboptimaalisiksi tangon pyörteisiin... Mutta hauskaa meillä oli!

Tangoshow

Kuuluisia monumentteja, kirkkoja ja aukioita riitti monelle päivälle kierrettäväksi eikä niitä kaikkia kannata tässä listata, mutta maininnan arvoisia kohteita olivat ainakin Recoletan hautausmaa, San Telmon antiikkikorttelit, La Bocan värikkäät kävelykadut, Puerto Maderon ekoreservi ja kaikki Buenos Airesin lukuisat viihtyisät ja hyvin hoidetut puistot, joissa milloin missäkin pidimme picniciä. Eksyimmepä taidemuseoonkin, jonne opiskelijoina (sic!) pääsimme ilmaiseksi sisään.

Ei ihan tavallinen hautausmaa.

Näkymä Puerto Maderosta kaupungille päin.

La Bocan kävelykatu

Maradona parvekkeella.

Ikään kuin Buenos Airesissa ei olisi riittänyt tekemistä, lähdimme merta edemmäs kalaan – Uruguayn puolelle Colonia del Sacramenton kaupunkiin. Katamaraanimatka kesti vain tunnin suuntaansa, joten meille jäi päiväretkellämme riittämiin aikaa tutustua tuohon portugalilaisten aikoinaan salakuljetussatamaksi rakentamaan pikkukaupunkiin. Olemukseltaan paikka muistutti Suomenlinnan ja Zanzibarin Stonetownin sekoitusta alkuperäisine mukulakivikatuineen ja murentuneine kivimuureineen. Tällä kertaa kalareissu kannatti – ehdottomasti vierailemisen arvoinen kohde ja samalla kerrytimme passileimatilastoa ilmaisilla Uruguayn leimoilla!