Santiago

Ensimmäistä kertaa Andien toisella puolella! Chilen porttimme oli Santiago de Chile, joka osoittautui mukavaksi sivistyskaupungiksi. Eikä ihme, onhan Chile maanosan vakavaraisin valtio. Kaupungissa ei ole yksittäistä suurta vetonaulaa, mutta pidimme yleisestä ilmapiiristä ja aurinkoisen lämpöisestä säästä. Buenos Airesin tapaan nautiskelimme vanhasta arkkitehtuurista, viihtyisistä puistoalueista ja hyvästä ruuasta. Jäätelö oli muuten halpaa! Hostellimmekin oli sen verran mukava, että lopulta viihdyimme Santiagossa lähes viikon.

Andit lentokoneesta

Santiago näköalakukkulalta katsottuna

Plaza de Armas

Santiagossa on myös se hyvä puoli, että sen läheisyydestä löytyy kaikenlaista jännää. Laskettelurinteitäkin, vaikkakaan ei tähän aikaan vuodesta. Sen sijaan vierailimme Chilen sentraalisimmassa viinilaaksossa (Maipu Valley) punaviinejä maistelemassa. Cousino Maculin viinitilan kierros perehdytti meidät viinintuottamisen saloihin 1800-luvulta nykypäivään saakka. Ja mikä parasta, tämän perheyrityksen mainiota Cabernet Sauvignonia saa Suomestakin.

Käytiin viinirypälevarkaissa kierroksen jälkeen, mutta ei ihan kaikkia syöty.

Wanha wiinigellari

Teimme myös päiväretken Chilen kulttuuripääkaupunkiin Valparaisoon, Tyynenmeren rannalle. Suhasimme koko päivän vaijerihisseillä ylös-alas kaupungin kukkuloita ja ihailimme tämän Unescon maailmanperintökohteen värikkäitä alkuperäiskortteleita ja vanhan kaupungin tuntua. Pienenä miinuksena täytyy mainita sadat kulkukoirat (joita ei kyllä muuallakaan E-Amerikassa taida pystyä välttämään) ja paikoin ummehtunut haju.

Kellotorni oli nähtävyys. Huom. huomattava sähkölankojen sokkelo.

Valparaison paikallisliikennettä. Edelleen toiminnassa oleva Funicular (kiskohissi) vuodelta nakki.

 Lassen päästyä jalkapallohuumaan ajauduimme uudestaan lajin äärelle. Etelä-Amerikan Champions-liiga eli Copa Libertadores on maanosan kovin, ja maailman toiseksi kovin liiga heti isoveljensä jälkeen. Santiagosta peräti kolme joukkuetta on mukana turnauksessa, ja kaksi jopa samassa lohkossa. Kävimme katsomassa näiden kahden eli Union Espanolan ja Universidad de Catolican välistä kuumaa paikalliskamppailua. Molemmat tekivät yhden maalin ja ottelu oli vauhdikas, enemmänkin häkkejä olisi voinut syntyä. Katsomossa oli Eevan iloksi rytmikkäitä rumpuja ja torvisoittokunta.

Huippujännittävä tilanne: kotijoukkueen rangaistuspotku

Santiagosta jatkoimme pohjoiseen, suuntana Bolivia. Matkan varrella pysähdyimme pariksi päiväksi La Serenan rantakaupunkiin, joka on Chilen toiseksi vanhin kaupunki vuodelta 1544. Muutamassa historiallisessa kirkossa kävimme pyörähtämässä, mutta kaikkia 29:ää emme jaksaneet koluta läpi. Enemmän iloitsimme rannasta ja virkistävästä merituulesta Santiagon paahteen jälkeen. Merivesi oli kylmää, mutta tervetullutta, sillä emme olleet vähään aikaan päässeet rannalle tai uimaan.

Maisemaa matkalla La Serenaan

La Serenan ranta, ei kovin ruuhkainen näin alkusyksystä

Kiviveistosolio Rapa Nuista (Pääsiäissaarelta). Museossa siis. Ei käyty pääsiäissaarella...