Tuntui hyvältä päästä hetkeksi pois Andien kylmyydestä ja huonosta hapesta. Santa Cruzissa näimme Bolivian toisen puolen. Kaupunki on parilla miljoonalla asukkaallaan maan suurin, pääkaupunki La Paziakin suurempi. Ilmasto on trooppinen, ja kokonaisuudessaan kaupunki muistuttaa enemmän brasilialaista kuin bolivialaista kaupunkia. Vaikutelman takana on myös kaupungin vauraus. Santa Cruzissa asuu maan rikkain ja koulutetuin väki, joka on jo pitkään haikaillut itsenäisyyttä muusta Boliviasta.
|
Santa Cruzin yläluokan asumustoa |
Paikallista vaurautta pääsimme maistamaan asuessamme Javierin perheen luona (Boliviassa asutaan yleensä vanhempien luona kunnes mennään naimisiin). Siellä viettämämme viikon aikana elelimme helppoa elämää palvelijoiden laittaessa ruuat, siivotessa ja pestessä pyykit. Perhe-elämä oli tiivistä ja jo pois kotoa muuttaneet lapsetkin kävivät perheidensä kanssa päivittäin vähintäänkin siestan aikaan yhteislounaalla. Meidät otettiin lämpimästi vastaan ja hetken aikaa olimme kuin osa perhettä. Javier ajelutti meitä päivät pitkät jeepillään ja näytti kuinka yläluokan nuoriso saa kaupungissa ajan kulumaan. Kävimme mm. rälläämässä läheisillä hiekkadyyneillä, eläintarhassa, pelaamassa jalkapalloa ja pyörähtämässä Santa Cruzin yössä. Turistille Santa Cruzilla ei ole paljoakaan annettavaa, mutta me nautimme oleilustamme paikallisten parissa.
|
Perhepotretti ja jotakin Suomesta.. |
|
Hiekkadyynit keskellä ei-mitään |
|
Laguuni, jonka ympärys täyttyy sunnuntaisin rikkaiden lasten disco-maastureista, vesijeteistä ja festivaalimeiningistä. |
|
Eläintarhan suosikkitukaani (nähtiin viidakossa livenäkin, mutta ei näin läheltä). |
Luksuselämä vaihtui hikiseen reppureissaajan arkeen, kun hyvästelimme isäntäväkemme ja hyppäsimme yöbussiin kohti Trinidadia, josta oli määrä lentää saman tien Rurrenabaqueen, Amazonin sademetsän keskelle, jonne ei bussilla olisi päässytkään – ainakaan helposti. Kulkupelin vaihto ei onnistunut aivan sukkana, vaan bolivialaiseen tapaan pitkän eipäs-juupas-leikin jälkeen lento peruttiin huonon sään vuoksi, ja 8 tunnin odottelun päätteeksi jouduimme palaamaan aavistuksen tyytymättöminä Trinidadin keskustaan etsimään hotellia ja odottamaan mahdollista seuraavan päivän lentoa..
Seuraavana päivänä lento lähti kuin lähtikin, ja jopa melkein ajallaan. ”Lentoyhtiömme” TAM lentää armeijan koneilla siviililentoja, ja täytyy sanoa, että ei ole aikaisemmin jännittänyt lentokoneessa niin paljon. Mutta lento sujui lopulta turvallisesti, ja jopa välilasku Santa Rosan mutaiselle ruohikkokiitoradalle oli yllättävän tasainen, vai pitäisikö sanoa pehmeä.
|
"Lentokone" "kiitoradalla" |
Rurrenabaquesta teimme kolmipäiväisen retken Madidin kansallispuistoon, jonka sanotaan olevan Amazonin parhaimmistoa. Rurrenabaque on pullollaan erilaisia viidakkoretkenjärjestäjiä, ja valitsimme lopulta Bala Toursin erinomaisten nettiarvosteluiden perusteella, vaikka hinta heillä onkin vähän muita korkeampi. Valinta oli hyvä, ja low-seasonista johtuen olimme vieläpä heidän ainoat asiakkaansa tuon kolmen päivän aikana, joten saimme privaattiretken. Bala Toursilla on luonnonpuistossa joen varressa oma ecolodge, jonne kuljimme tyylikkäällä puuveneellä. Lodgella vietimme kaksi yötä sirkkakonsertin soidessa, ja teimme päivisin (ja kerran myös yöllä) opastettuja kävelytrekkejä ympäröivään viidakkoon.
|
Tällaista Amazonilla |
|
Jokiretkellä matkalla lodgelle |
|
Piilopirttimme metsän katveessa |
|
Oli ajoittain aika haastavaakin trekkausta |
Näimme lukemattoman määrän erilaisia sademetsän puita, kasveja, hedelmiä, jaguarin tassunjälkiä, hyönteisiä, lintuja, papukaijoja, kilpikonnia, apinoita, caiman-krokotiileja, viidakkosikoja ja muita eläimiä. Kävimme onkimassa myös piranjoita (molemmat onnistuimme nappaamaan yhdet louskuleuat) ja veistelimme siemenistä koruja. Ruoka oli erinomaista, oppaamme mukava ja tietäväinen ja koko paketti oli muutenkin toimiva. Sääkin oli meille verrattaen suotuisa, lukuunottamatta viimeisen päivän viime hetkillä sattunutta kaikenkastelevaa rankkasadetta ja ympärivuorokautista kuumankosteaa yleisilmastoa. Sen verran tyytyväisiä olimme retkeen ja sen eläinsaldoonkin, ettemme enää viidakon jälkeen lähteneet suositulle ja eläinrikkaammalle pampa-kierrokselle, vaan suuntasimme takaisin Andeille ja La Paziin.
|
Valtava Bibosi-puu |
|
Cashapona eli kävelevä palmu, jonka emme tosin nähneet kävelevän, vaikka näin väitetään.. |
|
Capybara - maailman suurin jyrsijä (50kg) |
|
Caiman |
|
Macaw-papukaijoja |
|
Lassen saalis! |
Hyvää viidakkosettiä!
VastaaPoista