La Pazissa tutustuimme hotellihuoneeseemme perinpohjin maatessamme sängynpohjalla kolme päivää vuoristo- ja la pazkataudissa. Onneksi oli kaapeli-tv ja läppärillä leffoja...
 |
| Jos oikein skarppasimme, saatoimme katsoa hotellin ikkunasta ulos. |
Kuten kaikki varmasti kouluajoiltaan muistavat, on La Paz maailman korkein pääkaupunki (3660m). Kun vihdoin taudista toivuttuamme jalkauduimme ihmisten ilmoille, saimme kokea sen (ilman) sietämättömän keveyden. Olo oli kuin 80-v keuhkoemboliasta toipuvalla copd-vanhuksella – askel ei kulkenut lainkaan, sydän tykytti ja henkeä ahdisti jo muutaman askeleen jälkeen, ja mikä nöyryyttävintä, hassuun perinneasuun pukeutuneet 80-v bolivialaismummot kipittivät ohitsemme ylämäessä raskaita taakkoja kantaen.
 |
| Tuttu selkä La Pazin kaduilla |
 |
| La Paz näköalakukkulalta käsin. |
 |
| Aukionäkymää. |
 |
| Palmusunnuntain palmukulkue. |
La Pazista teimme turistiretken Tiwanaku-intiaanien muinaisille, Inka-imperiumia edeltäneille, raunioille. Tiwanakut asuttivat nykyisen La Pazin seutuja 1500 e.a.a. - 1200 j.a.a. ja hallitsivat parhaimmillaan aluetta Perun rannikolta Bolivian eteläosiin. Heidän valtakautensa kesti 1500 vuotta eli aika paljon Inkoja (alle 100v.) pidempään mutta eikö ole epäreilua, että kukaan ei ole kuullutkaan heistä? Tätä epäkohtaa korjataksemme vaeltelimme raunioilla turistilauman hännillä tuntitolkulla oppaan sepostuksia kuunnellen. Välillä sade piiskasi ja totta puhuen aina ei jaksanut muutenkaan kiinnostaa, mutta kivistä kiinnostuneille paikka on varmasti erittäin antoisa.
 |
| Edessä Tiwanakun kaupungin muinainen seremoniakeskus. Takana sade. |
 |
| Tyylikäs patsas. Takana pyramidi (ja sade) |
 |
| Kuin kaksi marjaa? |
Aavistuksen mielenkiintoisempaa ajanvietettä tarjosi maastopyöräseikkailu
maailman vaarallisimmalla tiellä. Äideille kerrottakoon, että ei se nyt niin vaarallista ollut. Touhusta on tullut travellereiden keskuudessa huippusuosittua eikä syyttä! 65km pitkä tie mutkittelee vuorensyrjällä läpi huikeiden maisemien 4700 metrin korkeudelta alas 1200 metriin. Polkimille ei siis juuri ollut käyttöä, toisin kuin jarruille, jotka onneksi toimivat moitteetta. Retkenjärjestäjämme Vertigo Biking tarjosi hyvät pyörät ja teki muutenkin hyvää työtä. Aamu kahdeksasta ilta kahdeksaan (pyörän selässä n. 3 tuntia) kestänyt lysti maksoi noin 50 euroa/naama ruokineen kaikkineen ja oli todellakin sen väärti. Oli varmasti yksi parhaista päivistämme Etelä-Amerikassa.
 |
| Jäätävää ajelua alkumatkan karuissa maisemissa (korkeus 4500m) |
 |
| Selvittiin! |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti