Lisää Perun kirjoituksia: Arequipa, Lima ja Huaraz

Cuscosta yhdeksän euron yöbussi vei meidät turvallisesti Perun toiseksi suurimpaan kaupunkiin Arequipaan. Arequipan ympäristöstä löytyy matkaajille hienoja vaellusmaastoja tulivuorineen ja kanjoneineen. Olimme kuulleet monesta suusta paljon hyvää Colca Canyonista, joka sijaitsee 3h ajomatkan päässä Arequipasta. Tarkoituksemme oli alun perin tehdä kolmen päivän vaellus tässä maailman toiseksi syvimmässä kanjonissa (3191m), mutta sairasteltuamme Boliviassa meillä alkoi jo olla aavistuksen kiire edetä kohti pohjoista, joten vaellus vaihtui yhden päivän bussirundiksi. Koko päivän bussiretki oli todellakin koko päivän bussiretki, sillä se starttasi liikkeelle älyttömään aikaan aamuyöllä klo 2.30! Matkaan mahtui monta kuvakulmaa kanjonista, taivaalla liitelevien kondorikotkien bongailua ja mooonta tuntia bussissa istumista. Ihan vaikuttavia maisemia – olisihan tuolla pari päivää tallustellutkin, mutta ensi kerralla sitten.

Colca Canyon ja inkojen rakentamia pengerryksiä.

Maisemaa tien päältä. Taustalla Mt. Chachani (6057m), joka on oppaamme kertoman mukaan ollut muinoin maailman korkein vuori, ehkä jopa 12km korkea..?

Laakso täynnä alpakoita ja laamoja

Kondorin lento

Kesy kotka Parta-Lassen päässä

 

Koska emme olleet saaneet bussissa istumisesta tarpeeksemme, hyppäsimme kanjonilta päästyämme lähes saman tien 16 tunnin yöbussiin päämääränä pääkaupunki Lima. Matka sujui yllättävän leppoisasti edellistä matkaa lokoisammassa cama-luokassa. Lima ei nimensäkään perusteella meitä etukäteen houkutellut, mutta vaikeapa tuota 7,5 miljoonan asukkaan suurkaupunkia on kiertääkään Perussa matkatessa. Talsimme vanhan kaupungin katuja aamupäivän piipahtaen välillä San Franciscon luostarissa ja hautakammioissa, ja iltapäivän kulutimme uudessa kaupungissa Mirafloresissa merenrannalla käyden elokuvissa ja kuppilassa katsomassa Perun ja Chilen välistä ”ystävyys”ottelua, jossa Chile kuritti peruñoita maalein 3-0 (lajina tietysti jalkapallo). Lima jäi nopeasti taaksemme, sillä yöllä löysimme itsemme jälleen kerran yöbussista.

Liman vanha kaupunki (Plaza de Armas)

Liman uusi kaupunki (Miraflores)

Aamun sarastaessa saavuimme Huarazin kaupunkiin, josta löytyi helposti huokea hostelli (12e/yö) pariksi päiväksi. Syy Huarazin visiittiimme oli sen tuntumassa sijaitseva Cordilleras Blancan vuorirykelmä, jota opaskirjamme suositteli yhtenä planeetan kauneimmista paikoista. Cordilleras Blancalla sijaitsevassa Huascaranin kansallispuistossa on yhteensä 26 yli 6000m korkeuteen yltävää vuorenhuippua, mukaan lukien koko mantereen korkein vuori Mt Huascaran (6768m). Odotuksemme olivat siis kirjaimellisesti korkealla ja olimme jo pitkän aikaa odottaneet pääsevämme noihin maastoihin vaelluskenkiämme sotkemaan. Koska aikamme oli edelleen hieman kortilla, päädyimme tekemään vain yhden päivän vaelluksen Laguna 69:lle, jonka moni oli ennakkotietojen perusteella rankannut elämänsä kauneimmaksi paikaksi. Meille säiden haltia ei ollut tällä kertaa suosiollinen, vaan viiden tunnin vaelluksellamme satoi lähes koko ajan eikä kovin moni kansallispuiston kehutuista lumihuipusta vaivautunut näyttäytymään meille. Niinpä trekki oli odotuksiin nähden pienoinen pettymys, vaikkakin itse Laguna 69 oli varsin upea ilmestys pilvisessäkin säässä.

Yllä googlesta napattu ihannekuva, jollaista lähdimme metsästämään. Alla lopputulema..

Lähtömaisema laakson pohjalla, korkeus 3900m.

Laguna 69 (korkeus 4500m), huomaa lehmä (!) ja Lassen uusi karvaton ilme.